torstai 19. joulukuuta 2013

Taisin muuttua kirppariprinsessaksi

En ole aiemmin ollut mikään kirppariprinsessa. Kirpputorit ovat tuntuneet lähinnä haisevilta lääviltä. Olen ihaillut toisten halpoja kirppariaarteita, mutta olen ollut liian laiska etsiäkseni niitä itse.

Vauvanodotus on herättänyt minussa uinuvan kierrättäjän. Kun aloin sisäistää vauvauutisen, piti alkaa miettiä hankintoja lapselle. Alkoi tuntua aika turhalta maksaa täyttä hintaa jostain, jota käytetään ehkä muutamia kuukausia.

Tein siis tunnukset Huuto.netiin. Löysin sieltä kauan kaipaamani laukun, jota olin jo aikoja sitten kaavaillut vauvanhoitolaukuksi. Voitin huudon, maksoin laukun ja kävin noutamassa sen postin pakettiautomaatista.

Helposti kävi.


Sen jälkeen olen ostanut Huuto.netistä vauvalle Stokken TrippTrapp-syöttötuolin ja Marimekon Iloinen takki- mekon. Mekon voi onneksi myydä tai antaa lahjaksi, jos tulokas osoittautuiskin pojaksi.

Itselleni olen huutanut ainakin silkkipaidan ja -mekon, Belly Beltin ja Marimekon raitapaidan. Kaikki ovat olleet lähes käyttämättömiä ja huomattavasti halvempia kuin uudet vastaavat kaupasta.

Kaikkein viimeisin löytöni oli lämmin äitiystalvitakki. Takki on uudenveroinen, mutta lähes 200 € halvempi kuin vastaava uusi kaupasta. Kelpaa.

Viime viikolla minulla oli pöytä paikallisella itsepalvelukirpputorilla. Kauppa ei käynyt niin hyvin kuin olisin toivonut. Ehkä kyseisellä kirpputorilla ei ollut niin paljon kysyntää pienikokoisille naistenvaatteille. Vauvanvaatetarjonta sen sijaan oli hyvää. Löysin bébélle söpöjä bodyja ja potkuhousuja. Ostin yhden kestovaipankin.

Tyhjensin hyllyt kotoa kirppaille huolella. Niillä oli aika paljon vaatteita, jotka eivät enää sovi tyyliini - tai kokooni. Koon XS sininen pupupaita on ihan kiva, mutta koen olevani hieman liian vanha ja suuri käyttämään sitä.

Myytävää siis jäi, mutta ehkä kokoan kirpparipöydän vielä toiste. Olen tainnut tulla riippuvaiseksi kirppistelyn edullisuudesta ja ekologisuudesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti