lauantai 28. joulukuuta 2013

Ihana tekemättömyys

Joulu on sujunut varsin laiskanpulskeasti vanhempien nurkissa. Olen pääasiassa syönyt, lenkkeillyt, nukkunut ja lukenut kirjoja.

En ole ollut aina ihan varma, mitä viikonpäivää eletään. En ole aina edes tiennyt, mikä raskausviikko on meneillään. On tuntunut samantekevältä, onko 28+5 vai 30+0. Paljon viikkoja on joka tapauksessa.


Juuri ennen joulua saamani diagnoosi raskausdiabeeteksestä on hillinnyt herkuttelua. Suklaansyönti on rajoittunut muutamaan hassuun palaan kerrallaan, eikä kinkkua ja laatikoitakaan ole tullut tankatuksi ähkyyn asti. Olo on ollut hyvä, joten kohtuudessa pidättäytyminen ei harmita.

Myös verensokerit ovat pysyneet hyvinä. Itse mitatessa en ole kertaakaan saanut korkeita arvoja. Aterian jälkeen kaikkein korkein on ollut kuuden pinnassa, ja paastoarvot ovat olleet pääasiassa nelosta tai jopa alle. Raja-arvot olisivat siis 5,5 paaston jälkeen ja 7,8 aterian jälkeen.

Tänään tosin söin pari palaa suklaata ruuan jälkeen, ja olo on ollut hieman hutera. Ei olisi kannattanut ahtaa sokeria suustaan alas.



Huomenna palaamme takaisin pääkaupunkiseudulle. Verkkainen elo jatkunee loppuviikkoon, mutta on ihan kiva päästä takaisin omaan kotiin.

Alkaa olla jo kiire laskea Kelalle tuloja ja tehdä hakemuksia. Lisäksi pitäisi tilata uusi verokortti. Alkaa jo stressata, joten pitäisi toimia. Hyvällä tuurilla joudun varmaan palauttamaan Kelalle jonkun äitiyspakkauksen tutin.

Ensi jouluna meitä taitaakin sitten olla kolme. Huh huh. Vauva sai jo yhden lahjan, ihanan virkatun mekon. Anopin neuloma villapukukin edistyy, ja maanantaina haemme Huuto.netistä löytämäni pinnasängyn.

Tarkistin muuten raskausviikot. Niitä on 29+4. Huh huh sillekin. Vielä puuttuu ainakin yhdistelmävaunut, turvakaukalo ja ja ja... Katsotaan niitä sitten ensi viikolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti