sunnuntai 1. joulukuuta 2013

99 päivää laskettuun aikaan on

Vauvan arvioituun laskeutumisaikaan on tänään 99 päivää. Se tuntuu ihan hullulta. Enää on alle 100 päivää, ja sitten meillä on vauva.

Toki tiedän, että laskettu aika on vain teoreettinen laskelma. Vauva voi hyvinkin ilmaantua maailmaan ensi viikolla tai vasta maaliskuun lopussa.

Silti odotusajan tipahtaminen kaksinumeroiksi tuntuu taas eräänlaiselta etapilta. Tehokasta odotteluaikaa on enää vajaat 3,5 kuukautta. Sitten kaikki muuttuu.

Päivien väheneminen saa ajattelemaan kaiken päätepistettä, synnytystä. Alkuraskaudessa mietin, miten kukaan uskaltaa koskaan synnyttää. Tavallaan mietin edelleen niin.

En ole koskaan pusertanut ketään itsestäni ulos. En osaa edes ajatella, millainen tapahtuma se on. Ainakin se sattuu.

Ensikertalaisena olen toisaalta avoimin mielin. En voi tietää, mitä on odotettavissa. Voin vain aavistaa.

Voisin vähitellen alkaa valmistautua synnytykseen. Synnytystä ei voi käsikirjoittaa etukäteen, mutta tahdon tietää erilaisista kivunlievityskeinosta ja kehon tapahtumista synnytyksessä.

Kannatan lääketieteellistä kivunlievitystä. Tahtoisin silti tietää, miten esimerkiksi synnytyksen alussa kipua voi helpottaa luonnollisesti. Olen kiinnostunut hengitystekniikoista, kaurapusseista, altaista, mitä näitä nyt on. En tahdo luomusynnytystä, mutta tahdon tietää tavoista helpottaa oloani.

Onneksi synnytykseen on vielä aikaa. Edes noin 100 päivää.

4 kommenttia:

  1. On kyllä pelottava ajatus. Itse en ole vielä uskaltanut paljon asiaa edes miettiä. Mutta noin muuten olen hyvinkin samoilla linjoilla. Itsekin aion ottaa kivunlievityksiä ja myöskin yrittää helpottaa sitten oloani noilla luonnollisilla menetelmillä.

    Mutta ajattele! Sä olet jo niiin voiton puolella! Jännittävää! Ja hienoa! Hihih! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vähän samat mietteet! Tosin mitä lähemmäs synnytys tulee, sitä luonnollisemmalta se alkaa tuntuu. Tuntuu, ettei tässä nyt enää mitään voi, pitää vaan synnyttää se :D

      Hui, tosi pelottavaa tavallaan olla voiton puolella! Alkuraskautta ei tosin ole ikävä, yh..

      Poista
  2. Täälläkin on vähän jänskättänyt synnytys. En voi sanoa, että pelkäisin siitä tulevaa kipua, mutta järkyttävä sairaalapelko on. Koko ajan sitä maalailee kauhukuvia siitä, ettei mies olekaan synnytyksessä mukana tms. Onneksi tuohon on vielä aikaa. :)
    Jään muuten seuraamaan blogiasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pelkään sairaalaa, ja noh, pelkään kipuakin. Oikeasti kammoan sairaalaympäristöä todella paljon. Kirjoittelinkin aiheesta syyskuussa: http://vauvanukkeleikki.blogspot.fi/2013/09/laakaripelkoinen-on-raskaana.html. Pelottaa, että joutuisin olemaan sairaalassa pitkään... omaksi ja vauvan parhaaksihan se tietty olisi.

      Onneksi tosiaan on vielä vähän aikaa. Pitää nauttia kaikesta sitä ennen :)

      Tervetuloa lukijaksi! Käyn vilkaisemassa sinunkin blogiasi :)

      Poista