sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Perhe tarvitsee kodin

Kun sain tikkuun kaksi viivaa, ensimmäisiä puheen- ja huolenaiheitamme oli asumismuotomme. Tähän asti olimme ihan tyytyväisinä asuneet vuokrakaksiossa lähiössä, jossa palvelut ovat liki vieressä ja Helsingin keskustaan hurauttaa vartissa.

Tieto tulevasta perheenlisäyksestä sai pohtimaan paitsi asuinpaikkaa, myös asumismuotoa. Vuokralla, asossa vai omassa? Kerros- vai rivitalossa? Lapsuusmuistot omakotitalon pihatyömäärästä ovat minulla vielä tuoreessa muistossa, joten toistaiseksi kieltäydyn asumasta muualla kuin taloyhtiössä.

Valintaa toki helpottaa se, ettei omakotitalo pääkaupunkiseudulta mitä todennäköisimmin mahtuisi budjettiimme. Näillä leveysasteilla budjettiin ei tosin mahdu paljon muutakaan. Vuokramme on ihan siedettävä, mutta tietysti omaa hiljalleen maksamalla kartuttaisi omaa omaisuuttaan.

Toisaalta en täysin allekirjoita väitettä, että vuokran maksaminen on rahan tuhlaamista. Saahan vuokralla sentään katon päälle. Jos se on turhaa, kannattaa muuttaa vaikka sillan alle. Eipähän mene rahat hukkaan.



En tiedä, saisimmeko lainaa. Miehelläni on vakituinen työ, mutta minä en raskaana olevana, gradua vaille valmiina surkeasta työtilanteesta tunnetun viestintäalan freelancerina ja pätkätyöläisenä liene pankkien unelma-asiakas.

Mieheni eli koko lapsuutensa samassa omakotitalossa. Minä muutin kerran, 4-vuotiaana, kun sain pikkuveljen. Keskustakolmio vaihtui silloin omakotitaloon lähiössä.

Meidän lapsemme tulee mitä todennäköisimmin muuttamaan lapsuutensa aikana useammin. 

Jotkut sanovat, että pitäisi olla omistusasunto, mieluten omakotitalo, ennen kuin saa lapsen.  Helsingin Sanomissa oli tänään kuitenkin kiinnostava artikkeli siitä, kuinka lapsiperheiden vuokralla asuminen keskustassa on yleistynyt. Yllättäen vuokralla asujat eivät olleet enää parikymppisiä opiskelijoita, vaan työelämässä olevia yli kolmekymppisiä. He olivat jo ehtineet asua omistusasunnossakin, mutta toisen omistama asunto sopi heidän elämäntilanteeseensa.

Nykyisin työpaikat vaihtuvat ja asunnot muuttuvat. Välillä asutaan toisen omassa, välillä pankin omassa. Joskus majaillaan kai ihan omassa. Uskon, että me löydämme vielä juuri meille sopivan ratkaisun. Sitä ennen vauvamme ensimmäinen koti tosin lienee vuokrakaksiossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti