sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Raskaus haittaa liikuntaa

Minusta tulee liikkuva odottaja, ajattelin ennen positiivisen raskaustestin tekemistä. Olin innolla lukenut raskausajan liikunnan hyödyistä. Synnytyksestä palautuminen nopeutuisi; turvotus vähenisi; ehkä raskausdiabeteskin pysyisi kaukana.

Pari viikkoa kahden viivan jälkeen jaksoinkin liikkua paljon. Sitten paksuus eteni seitsemänteen raskausviikkoon, jolloin tulivat pahoinvointi ja väsymys. Liikunta ei jäänyt, mutta kieltämättä lenkkipoluilla ja kuntosalilla vietetyt tunnit vähenivät.

Väsymykseltäni en aina ole yksinkertaisesti päässyt sohvalta ylös. En ollut aiemmin uskonut, että uupumus voisi olla niin kokonaisvaltaista. Lenkistä ei saanut kovin paljon irti, kun piti miettiä, pitäisikö pysähtyä puskaan oksentamaan. Onneksi vielä kertaakaan en ole antanut ylen muualle kuin vessanpönttöön.


Koen huonoa omatuntoa liikunnan vähentämisestä. Liikun toki edelleen, joskin huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Kuntoni ei ainakaan nouse, mutta yritän jollain lailla ylläpitää sitä.

Luin neuvolan odotusaulassa Vauva-lehteä, jossa neuvottiin raskaana olevaa liikkumaan kahden edestä. Minä en suinkaan ole liikkunut kahden edestä. En ole liikkunut puoliakaan siitä, mitä liikuin ennen raskautta.

Yritän juosta, mutta en jaksa. Voimat ovat täysin lopussa. Pyöräilen säännöllisesti töihin, mistä tulee yhteensä 12 kilometriä päivässä. Kuntosalilla olen jaksanut käydä suunnilleen kerran viikossa. Kotonakin olen yrittänyt silloin tällöin jumpata.

Ehkä tässä tilassa pitäisi vaan kuunnella itseään. En toistaiseksi jaksa juosta pitkiä lenkkejä samoin kuin aiemmin, mutta voisin tehdä pitkähköjä kävelylenkkejä. Voisin entistä innokkaammin pyöräillä töihin junalla menon sijaan. Kevyehkölle kotijumpalle voisin vaikka varata kalenterista tilaa.

Ehkä saan keventää, jos voimat eivät riitä.

Miten te olette liikkuneet raskauden aikana?

P.S. Tätä kirjoittaessani oksensin kerran. Oi pahoinvointi, miksi et ole poistunut edes vielä viikolla 14+6?

4 kommenttia:

  1. Täällä ei olla liikuttu YHTÄÄN koko raskauden aikana. Muistan niin hyvin tuon väsymyksen. Se on ihan selittämätöntä, vaikeaa edes uskoa että ihminen voi olla niiiiiin poikki. Itselläkin tosiaan jäi alkuraskauden liikunta kamalan pahoinvoinnin ja juuri väsymyksen takia olemattomiin. Kun siitä selvittiin, alkoivat supistelut ja jo kaupassa kävellessä piti pitää välillä taukoja. Ei siinä siis paljon ylimääräistä liikuttu... Sitten alkoikin jo maha tulla tielle ja supistelu jatkui. En ole ikinä eläissäni liikkunut näin vähän, mitä viimeisien kuukausien aikana! Se tekee ihan mielenterveydellekin hallaa, kun kuitenkin on tottunut treenaamaan kunnolla.

    Toivottavasti sulla pahoinvointi ja väsymys pian hellittää ja pääset jatkamaan liikuntaa. Mutta toisaalta, kyllä mun mielestä tuo tämänhetkinenkin liikuntamäärä kuulostaa hyvältä. Hienosti olet jaksanut oireista huolimatta! :) Uskotaan myös että tuo pahoinvointi alkaa ihan lähipäivinä helpottaa. Ilmeisesti aika harvinaista että jatkuu yli viikon 16 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olisi itsekään voinut kuvitella, että väsymys voisi olla niiiiin selittämättömän voimakasta. Olen jo puolivakavissani lupaillut, etten taatusti enää koskaan valita väsymystä, jos en ole raskaana ja/tai pikkulapsen vanhempi :D

      Minustakin tuntuu, että henkinenkin hyvinvointi kärsii, kun ei pääse kunnolla liikkumaan. Toisaalta, eipä tässä tosiaan auta kuin liikkua tai levätä voimien ja tuntemusten mukaan. Kyllä sitten taas ehtii palautua liikkuvaikseksi itsekseen.

      Tiedätkö, olen nyt ollut kaksi päivää oksentamatta! Mahtavaa. Mikä parasta, minun on jopa oikeasti tehnyt mieli ruokaa. Ehkä tämä tästä! Varmaan jaksaminenkin paranee, kun alkaa saada syötyä.

      Poista
  2. Ei tosta liikkumisesta kannata paineita ottaa :) Mulla oli liikkuva työ (tarjoilija), mut sit ku äitislomalle jäin niin halusin käydä kävelyillä, tosin välillä oli kipuja nii ei sekää aina nii yksinkertaista ollut. Mut vielä päivää ennen synnytyksen käynnistymistä kävin kävelees, synnytys käynnisty mulla kaks viikkoo etukäteen ilman sen suurempia ennakkovaroitteluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei kannatakaan ottaa paineita. Harmittaa vaan, kun joutuu jättämään harrastuksen (juoksun). Toki oma ja vauvan turvallisuus ja terveellisyys ovat etusijalla. Raskausaika on aika lyhyt kuitenkin. Synnytyksen sitten jälkeen sitten vaan taas treenailemaan pikkuhiljaa :)

      Tosiaan, minulla on nyt juoksu jäänyt. Kävely onneksi onnistuu. Toivottavasti pystyisin kävelemään raskauden loppuun asti.

      Tuo on muuten hyvä, jos työn puolesta tulee liikuttua!

      Poista