perjantai 30. elokuuta 2013

Ruudulla näkyi venyttelevä sikiö

Niskaturvotusultra oli tänään. Jännitin sitä melko paljon. Se oli aivan ensimmäinen kerta, kun näimme pikkuisemme. Pelkäsin, olisiko mahassa kaikki hyvin.

Kaikki vaikutti olevan kunnossa. Tietysti tässä vaiheessa tarkasteltiin rakenteita vain karkeasti, ja kaikenlaisia yllätyksiä saattaa tulla. Aivot näyttivät hyvin kehittyneiltä; sydän löi; virtsarakko ja vatsalaukku olivat paikoillaan; raajoja oli tarpeellinen määrä.

Aluksi pikkuinen nukkui, mutta intoutui sitten venyttelemään ja heiluttelemaan nyrkkejä.


Osallistun myös yhdistelmäseulaan. Niskaturvotusta oli millin verran. Kätilön mukaan se on normaalia. Viikon kuluessa pitäisi tulla ultran tulokset yhdistettynä verikokeeseen.

Pää-perämitta oli 55 mm. Se vastaa viikkoja 12+1, vaikka kuukautisista laskettuna olen viikolla 12+3. Erotus on niin pieni, että alkuperäisen laskutavan mukaan mennään. Laskettu aika ei siis muuttunut, vaan se on 11.3.2014. Siihen on vajaa 200 päivää. Huh.

Ehkä uskallan vähitellen luottaa siihen, että tästä saattaa jopa tulla vauva. Nyt on todistettu, että siellä on ainakin joku elossa. Kohta on jo ensimmäinen kolmannes ja pahin keskenmenoriski ohi.

En muuten ole oksentanut kolmeen päivään. Pahoinvointi ei ehkä vielä ole poistunut, mutta viimeiset puolitoista kuukautta vessanpönttöä halailleena tämä tuntuu suurelta askeleelta. Väsymys on tosin ennallaan. Nukuin jo tunnin päiväunet kuuden jälkeen ja nyt olen jo silmät ristissä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti