tiistai 13. elokuuta 2013

"Onko siellä ketään" ja muita raskausmeitteitä

Onko minun mahassani ketään, mietin usein. Parin viikon kuluessa minun pitäisi päästä ultraan. Odotan sitä, mutta samalla pelkään niin paljon. Mitä jos siellä ei olekaan ketään? Jos sen sydän ei lyö? Mitä sitten tehdään?

Onneksi en ole vielä kertonut kenellekään. Töissä on kysytty lähes päivittäin, jatkanko ensi vuonna. En ole uskaltanut luvata.

Ehkä se ei anna minusta kovin hyvää kuvaa. Ehkä siis ei olisi enää edes jatkamista. Tunnen itseni sitoutumiskyvyttömäksi huithapeliksi, joka ei uskalla luvata jatkoa työpaikallaan.



Oireita on, mutta raskaus tuntuu silti absurdilta. Se on vähän hassua. Oksennan joka aamu ja voin pahoin koko päivän. En jaksa töiden jälkeen mitään, vaan nukun päiväunet.

Mitkä olisivat vielä konkreettisempia merkkejä siitä, että minussa kasvaa jotain uutta?

Ensimmäinen neuvola oli viikko sitten. Painoni on pudonnut jokusen kilon, mikä ei ole yllätys tällä kuvotuksella. Terveydenhoitajan käsikopelon perusteella kohtuni on kasvanut. Jokin siis kasvaa, vaikkei siellä kasvaisikaan ketään.

Nyt minulla on oma äitiyskortti. Tuntuu äidilliseltä. Tämä raskaus on nyt kirjattu. Minä olen ainakin ollut raskaana. En enää koskaan ole nainen, joka ei ole erittänyt istukkahormonia.


Raskausviikkoja on tänään terveydenhoitajan laskujen mukaan 10+0. Aamulla kävin seerumiseulan verikokeissa. Laboratoriohoitaja onnitteli. Katsellaan nyt, onko siellä ketään, minun teki mieli sanoa. Tyydyin silti vain kiittämään onnitteluista.

Minulla on kuulemma ohuet suonet. Se ei sovi hyvin yhteen piikkikammoni kanssa. Oikeastaan raskaus ja lääkäripelko on aika huono yhdistelmä.

Jos siellä nyt on ketään.

2 kommenttia:

  1. Mä tein kaks raskaustestiä ja kävin varhaisultrassa, oli aika uskomatonta olla raskaana :D Tuo varhaisultra on täällä päin vaan niin että ei sinne pääse kunnalliselle jos ei ole mitää erityistä syytä. Kävin siis yksityisellä varhaisultrassa ihmettelemässä asiaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo, niin oli! Alussa tuntui ihan käsittämättömältä. Meillä päin on sama systeemi varhaistultran kanssa ja kävimmekin ensimmäistä kertaa ultrassa vasta, kun niskaturvotusta mitattiin viikolla 12. Varhaisultrasta olisi tosin taatusti saanut mielenrauhaa!

      Poista