sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Kukaan ei tiedä

Kannan sisälläni suurta salaisuutta, kirjaimellisesti. Olen raskausviikolla 7+4, eikä tästä tiedä kuin mies, minä - ja neuvolan terveydenhoitaja ja kolme autokauppiasta. Emme siis ole kertoneet tästä vielä lähipiirillemme. Kaverit, sisarukset, tulevat isovanhemmat ja muut ovat täysin tietämättömiä, että ensi keväänä meitä on kahden sijaan kolme, jos vaan kaikki menee hyvin.

Jos kaikki menee hyvin, niinpä niin. Sitä toistelen itselleni usein. Emme tiedä vielä, onko kohdussani ketään elossa. Emme tiedä vielä, kehittyykö alkiosta edes sikiö. Se voi valua jo huomenna pois tai se voi syntyä maaliskuussa täysiaikaisena, jos kaikki menee hyvin.

Raskauden salaaminen on ollut helppoa, koska olen ollut kaikki plussaamisen jälkeiset kolme viikkoa kesälomalla. Siunattu tilani ei vielä näy, mutta se tuntuu. Ruoka kuvottaa, mikään ei maistu ja olen hirveän väsynyt. Tahtoisin liikkua, mutta en yksinkertaisesti jaksa.

Yhden kerran olen ollut terassilla kavereiden kanssa. En tietenkään voinut ottaa alkoholia. Tekaisin itselleni tarinan päivällä otetusta migreenilääkkeestä ja join Coca-Colaa. Kukaan ei epäillyt selitystäni, ainakaan ääneen.

Muutamista bileistä olen kieltäytynyt. Olisin voinut mennä, jos sisälläni ei kasvaisi ketään. Nyt en halunnut selitellä kenellekään. Luulen, että joku olisi arvannut tai ainakin kysynyt leikillään, olenko raskaana.



Tuntuu hieman epäreilulta, etten ole kertonut kenellekään. Inhoan salailua. Tämä on vaan meille niin ensimmäinen kerta, niin alussa ja niin uutta.

Tahtoisin varmaan kertoa mahdollisesta keskenmenosta. Tahtoisin kuitenkin kertoa omilla ehdoillani ja omaan aikaani. En tahdo olla tilivelvollinen. Sitä olisin, jos olisin kertonut raskaudestani.

Ehkä siis vaikenemme ainakin ensimmäisen kolmanneksen loppuun tai siihen asti, että näemme tulokkaan ultrassa. Sitten tämä kaikki tuntunee meistäkin konkreettisemmalta.

Ongelmana on tietysti se, että töissä aletaan lähiviikkoina suunnitella täydellä höngällä ensi vuoden toimintaa. Minun sopimukseni loppuu joulukuussa, mutta mitä luultavammin se voisi jatkua sen jälkeen. En tahtoisi vielä kertoa, että minulla alkaisi äitiysloma helmikuun alussa. Voi olla, ettei se alakaan.

Onneksi minulla on vielä viikko ihanaa kesälomaa. Saan pahoinvoida rauhassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti