keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Jokainen vartalo on kaunis

Raskaus muuttaa kehoa, lienee kaikille selvää. Toiset selviävät vähillä muutoksilla, kun taas toisilla ei ole enää paluuta lisääntymistä edeltäneeseen ruumiisiin. Blogeissa leviävässä A Beautiful Body -haasteessa jaetaan omia, aitoja kuvia ruumiista raskauden jälkeen.

Odotan ensimmäistäni vasta raskausviikolla 8+0, joten en tietenkään voi vielä pitkään aikaan osallistua haasteeseen. Luonnollisesti olen silti miettinyt, millainen kehostani tulee raskauden jälkeen.

Pian plussaamisen jälkeen katselin toisten vartaloita yliopiston kuntosalin pukuhuoneessa. Pukuhuone oli täynnä parikymppisiä, treenaavia opiskelijaneitosia. Kenelläkään ei ollut raskausarpia, sektioarvista puhumattakaan. Kenenkään vatsanahka ei roikkunut, eikä kukaan ollut taatusti imettänyt. Mietin, häpeäisinkö vartaloani vuoden päästä.

Haasteeseen osallistuneilla on kaikenlaisia vartaloita. Osasta ei uskoisi, että he ovat koskaan kantaneet kohduissaan lapsia, jopa useita. Toisille jo yksi raskaus on piirtänyt vatsaan viivoja.

Tietenkin toivoisin, että säästyisin mahdollisimman vähin vaurioin. Toivoisin, etten saisi kolmeakymmentä raskauskiloa ja saman verran arpia.


Herttuatar Catherine ei piilotellut mahaansa synnytyksen jälkeen.


Raskaus ja synnytys ovat kuitenkin valtavia muutoksia. Ne tuntuvat ja näkyvät. On mieletöntä ajatella, että oma keho pystyy tuottamaan maailmaan uuden ihmisen. Miksi se ei saisi näkyä?

Elämä jättää aina ruumiiseen jälkensä. Raskaus ei ole ainoa, joka muuttaa kehoa. Jälkiä jää niin umpisuolenleikkauksesta kuin hirvikolaristakin. Jäljet kertovat, että on eletty, opittukin jotain.

Yritän hyväksyä kehoni sellaisenaan. Odotuksen edetessä ruumis venyy ja paukkuu, kuten sen pitääkin. Siellä kasvaa sentään uusi elämä. Vuoden päästä vatsani voi näyttää samalta kuin nyt tai sitä voi koristaa rivi venymisestä todistavia arpia.

En tiedä, miten käy. Toivon silti, että jokainen, synnyttänyt tai ei, voisi hyväksyä vartalonsa sellaisenaan. Jokaisella on yksi ainutlaatuinen ruumis, jollaista ei ole kenelläkään muulla. Siksi se on mittaamattoman arvokas.

2 kommenttia:

  1. Sulla on ihan hyvä asenne :) Mä kirjoitin vähän samantyyppisestä aiheesta ton uusimman blogitekstin. Musta raskausarvet ja paino ei ole maailman tärkeimpiä asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ihan mieletöntä, että keho pystyy tuottamaan uuden ihmisen. Siihen verrattuna raskausarvet ovat aika pieni paha - ja kyllähän ne vaalenevat ajan myötä.

      Poista